maanantai 30. heinäkuuta 2012

CONFIDENCE IS NOT FOR SALE

Uskon, että jokaisella neidolla ruudun toisella puolella on päiviä, jolloin tekisi mieli vetää pussi päähän, kun sotkee raflassa tomaattikastikkeella valkoisen paidan, tuuli tarttuu leveisiin helmoihin keskellä suojatietä tai huomaa, että on pukenut paidan aamukiireessä nurinpäin. Tai kun hiukset lentävät naamalle ja olet täräyttää päin vastaankulkijaa. Tai kun vetää loskasäästä S-Markettiin astuessa lipat liukuovien edessä. Naama punoittaa ja ylös räpiköinti on hankalaa. Näitä tilanteita voi rinnastaa myös sosiaaliseen elämään: suusta karkaaviin sammakoihin, kysymyksiin joille muut pyörittelevät silmiä ja tilanteisiin, jolloin tuntuu ettei ole terävin veitsi vakassa. Ennen (tiettyinä ajanjaksoina vieläkin) olin hyvinkin epävarma siitä, mitä muut minusta ajattelivat. Olen aina ollut kiltti ja kokenut itseni välillä harmaavarpuseksi, kun en ole uskaltanut pamauttaa mielipidettäni - varsinkin silloin kun olisi pitänyt. Loppujen lopuksi sellaisesta kärsii eniten itse, muut tallaavat alleen ja osaavat vetää oikeista naruista.

Rohkeuden kerääminen lähti pukeutumisesta. Olen pienestä asti inspiroitunut vaatteista, käynyt äidin vaatekaapilla ja lukenut muotilehtiä. Voi kuullostaa pinnalliselta, mutta vaatteiden kautta kehittyi myös muukin itseilmaisu. Joku saattoi pitää ukin vanhaa paitaa ja kirppismummokenkiä kamalina ja täräyttää sen päin naamaa, mutta silloin aloin käsittää, että miksi häpeäisin asioita, jotka olivat minulle tärkeitä. Kun alkoi luottaa itseensä ja kulkea leuka pystyssä siitä huolimatta, että toiset mulkoilivat erikoisia asuvalintoja, alkoi luottaa myös muuhun olemiseensa. Ei punastunut joka kerta, kun tunnilla nosti käden ylös ja kertoi väärän vastauksen. Ennen hymyilin lammasmaisesti ja hymähdin, jos joku heitti juttua joka soti vahvasti omien arvojeni kanssa. Tänä päivänä osaan suuttua ja uskallan heittää takaisin tuntemattomallekin ihmiselle, jos nään tapahtuvan vääryyttä. Enkä jaksa välittää, vaikka joku alleviivaten osoittaisi ettei arvosta minua tippaakaan.
Olen yleensä aika skeptinen vaatebrändien kampanjoita kohtaan, niistä harvoin löytyy mitään mikä koskettaisi. Olin epäileväinen myös silloin, kun sähköpostilistalta näin, että Vila oli ottanut yhteyttä. Kun katsoin kampanjavideon, joka ei ollut uutuuksissa keikisteleviä malleja täynnä, hymy nousi naamalle. Ei siksi, ettei siellä ollut niitä malleja vaan siksi, että sanoma on tällä kertaa ihan älyttömän hyvä. Kun joku paskaisesti nauraa seuraavan kerran jollekin mitä teet, pidä leuka pystyssä. Uskaltakaa ihmiset rakastaa itseänne sellaisina kuin olette. Kuka muutenkaan kaipaa elämäänsä ihmisiä, joille pitää olla jotakin muuta mitä olet, jotta he pitäisivät sinusta :----)?

Usually I get bored when I watch campaignvideos where thin models prance in their brand new clothes as extremely goodlooking. What's there in for me? When Vila send me email about their campaign I waited something like I just described. But no, Vila's new campaign is actually very very very good ! Some years ago I did't have the confidence to say what I think when I saw someone did somebody injustice. I always blushed when I ansvered wrong in some question in the classroom. I was very uncomfortable when I saw someone watching me contemptously. After those years I realized that you get always hurt and used if you are too kind. To find my own style was the first step in believing myself and my opinions. Now I have the strenght to contradict and get angry if someone is unfair. And when somebody gives you and mean-look stand up and smile. Dear girls, love yourself as you are. Who needs a person to whom you must be something you're not to get him/her to like you? NO ONE.

16 kommenttia:

  1. Tosi hyvä postaus! Ja toi video sai kyllä hymyilemään, osaan vaan kuvitella kuinka paljon noita kaatuilijoita nolottaa, mutta ei se oo ikinä toisten silmissä niin noloa! Niin käy kaikille joskus:)

    Essi,
    essi-blog.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kivaa, et tykkäsit :--) itselle mokaaminen on aina kauhein kolaus. jos ei välitä, ei muutkaan jaksa välittää !

      Poista
  2. Ihana postaus! Tunnistin myös osittain itseni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos :--) onhan meillä kaikilla heikkoja hetkiä !

      Poista
  3. Ihanasti kirjoitettu! Mä olin joskus tosi ujo ja pelkäsin just sellasia tilanteita joissa saattaa "nolata" itsensä ja en uskaltanut esim. sanoa takaisin tai väittää vastaan jos olin jossain asiassa eri mieltä. Nykyään oon tajunnut että se on ihan turhaa, joskus (useimmiten) on hauska heittäytyä tilanteeseen, kertoa rohkeesti mitä mieltä on asioista ja tehdä mitä haluaa, ajattelematta mitä muut ajattelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ! usein tulee kyllä niin hyvä fiilis kun kajauttaa ääneen sen, mitä joku muu ei uskalla sanoa vaikka pitäisi. meitä ujoja tyttöjä on varmasti enemmänkin. onneksi ikä usein kasvattaa, mutta kurjaa on nähdä niitä vanhempia aikuisia, jotka eivät vieläkään uskalla sanoa vastaan ja antavat esim. puolison talloa :<

      Poista
  4. tekstis(etenkin pari vikaa lausetta) on niin totta ja tuli heti hyvä mieli kun ne luin (-:

    VastaaPoista
  5. Vaikutat Hanna kyllä todella symppikselle js susta saa niin miellyttävän kuvan :)

    Itse olen pukeutunut aina vaatteisiin, joita moni pitää rumina, nykyään varmaan näitä ihmisiä kutsutaan hipstereiksi :D Koskaan en ole välittänyt siitä, mitä muut ajattelevat vaatteistani, koska tiedän itse että olen aina "ratsastanut aallonharjalla" etunenässä, mutta se ei ole kyllä yhtään vahvistanut minun itsetuntoani (ja olen jo 30) vaaan olen vieläkin liian kova miellyttämään ihmisiä, en osaa pitää puoliani (vaan purskahdan itkuun jos minulle ollaan ilkeitä) ja muutenkin suurin osa ihmisistä käyttää kiltteyttäni hyväksi. Itse asiassa olen vasta tajunnut tämän ja nyt olen päättänyt muuttaa asennettani, en jaksa olla enää muiden "sylkykuppina". Muut ihmiset tietävät, että en suutu ja jaksan kuunnella vaikka mitä juttuja ja sehän taas johtaa siihen, että tietyt ihmiset kuvittelevat että voivat purkaa omaa pahaa oloani aina minuun, esimerkiksi ilkeilemällä minulle :(

    Musta ois ihanaa, jos joskus osaisin hermostua ja räyhätä, mutta kun en osaa! Tai jos niin teen, niin heti sen jälkeen alan pyytelemään anteeksi, vaikka syytä ei edes olisi. Olisi myös kiva, että osaisin olla pitkävihainen, mutta kun unohdan aina, että "pitäisi" olla jollekin suutunut :D

    Minäkin olen sosiaali- ja terveysalalla, sinnekö ne kiltit ihmiset menee paskapalkoille :D?

    Mutta onneks sä olet tullut rohkeemmaksi, voit sitten jakaa meille muille "nössöille" vinkkejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ihanasta ja ajatuksia herättävästä kommentista ! kuullostat ihmiselle, jonka ei pitäisi joutua kokemaan tuollaista kohtelua :--( eihän kenenkään, mutta vähiten niiden joilla ei ole kykyä puolustautua. kyllä minullakin vieläkin herkästi nousee vedet silmiin ja tuntuu pahalle, jos joku jotain ilkeää heittää, mutta olen oppinut kääntämään sen pois päin itsestäni ja kanavoimaan suuttumukseen. ennen olisin miettinyt olevani niin huono tyhmä idiootti, minkä takia sain sellaista kohtelua. nyt nousee riippuen tilanteesta useimminen raivo tai välinpitämättömyys, milloin paha mielen saa sivuutettua. suuttumaan pitää opetella, en ennen itse osannut parisuhteessakaan suuttua, mökötin ja itseskelin vain vaikka niin paljon helpompaa olisi ollut sanoa mikä vaivaa. sillä säästyy paljon, ihan joka suhteessa. ystäville pitää voida sanoa milloin he tekevät väärin, paskanpuhujille voi puolustaa kolmatta osapuolta ja tuntemattoman ihmisen törkeästä käytöksestä voi kommentoida kuuluvasti. pitkävihainen ei kannata olla, se on itseni yksi huonoimmista puolista. on parempi räjähtää, selvittää asiat ja jatkaa eteenpäin. tai jättää tyyppi omaan arvoonsa.

      kerran junassa tutustuin vahingossa erääseen suosikkirunoilijaani ja juteltiin pitkään huomattuamme, että ollaan painittu samojen asioiden kanssa. hän oli päässyt siitä vasta lähempänä kolmeakymppiä ja vannotti minua tekemään toisin. sun kannattaa lukea kirjallisuutta kiltteydestä, se antoi mullekin sisua !

      Poista
  6. Kirjoitin tuossa hetki sitten kommentin, mutta ajatuksen virta jatkuu vielä päässäni.. Mua mietityttää aina, että miten usein ihmiset kokevat oikeudekseen kommentoida ja haukkua ihmisten pukeutumista, jos he pukeutuvat massasta poiketen? Munkin jotkut kaverit usein päivittelevät "kamalia" vaatteitani. Itse en siitä yleensä loukkaannu (tai en ainakaan näytä sitä), mutta raivostuttavaa on vielä kun nämä ihmiset pukeutuvat parin vuoden päästä aivan samanlaisiin vaatteisiin. En minäkään hauku "tavisten" pukeutumistyyliä, josta en pidä. Ei tulisi mieleenkään sanoa jollekin, että "ompas sulla seinäruusu-asu ja kauheet harmaavarpushousut" :)

    Erilaisuus kunniaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuo on kyllä tyhmää ! ne on oppineet, että sulle saa nauraa, koska et suutu. varmaan piikittelee vaan huvin vuoksikin, ihmiset usein oppii siihen jos ei ole muuta sanottavaa. sellainen huumori ei vaan pure kaikkiin. erilaisuus todellakin kunniaan !

      Poista
  7. Miulla oli tapana käyttää ala-asteella hassuja ponnareita, vihreitä samettihousuja ja mokkanahkaista hapsuliiviä :D En edes aluksi tajunnut, että miut jätettiin kaikesta ulkopuolelle. Myöhemmin se kyllä kolahti. Nyt kaikki tosin on hyvin, mutta sorrun myös olemaan liian kiltti. Helposti joutuu tosissaan muiden kynnysmatoksi. Eräs kaverini sanoi, että hänellä on varaa valita itse kaverinsa. Ei pidä jäädä toisten jalkoihin nostattamaan vain heidän itsetuntoaan ja antaa heidän polkea maahan. Olen tässä itsekin kokenut jonkin valaistuksen tällä saralla joten ajattelin jakaa kommentin. Ympärillä on varmasti mukavia ihmisiä, ei kannata antaa huomiota inhottaville. Reaktioitahan he vain haluavat muilta. Ei anneta niitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuo on niiiiin totta ! ei pidä pitää lähellä ihmisiä, jotka vievät sulta enemmän voimia kuin antavat niitä. sen takia myös vanhat, hiertävät ystävyyssuhteet on oikeus lopettaa, jos ne eivät anna kummallekana mitään. musta on niin surullista, että ilkeydestä on tullut trendi ja että oon coolia arvostella tai olla piilovittumainen. kiltteyttä taas pidetään enemmän tyhmyytenä. ei sorruta :---)

      Poista

miau ♥