perjantai 8. kesäkuuta 2012

lollipop

Ihana aurinko sai himon heittää päälle kirkkaita värejä ja söpön olkihatun. Eilen kävin hakemassa henkilökortin ja avaimet duunia varten, moikkaamassa Peetaa, kuuntelemassa Samae Koskista ja kovaa Roope Salminen ja Koirat cover-hiphop-bile-bändiä Vanhan Terassilla. Pyörähdettiin sen jälkeen Villen ja sen kavereiden kanssa Roskassa (terkut kivalle lukijatytölle). Tää päivä meni yhtä täydellä ohjelmalla: aamulla salille Roosan kanssa, sen jälkeen kanasalaattia ja Games of Thronesia ja Roosan lähdettyä juoksin vielä lenkin Kiiran kanssa. Ihan hyvä, että on ollut muuta ajateltavaa, sillä eilen tuli kurjin uutinen pitkään aikaan ;<
Mulla on ilmeisesti toinen polvi koukussa ja toinen yliojennettuna, hyvin hämärältä näyttää nämä koivet.
Vaikka kuvat onkin aika pirteitä ja aurinkoisia, eilinen oli surullisin päivä muistiin. Porukoiden pieni, ihana Sintti-kissa jäi auton alle eikä sitä saatu eläinlääkärissäkään pelastettua. Koko perhe ollaan surtu kissaa mummosta lähtien, ei ole ollut Sinttiä fiksumpaa, kiltimpää tai suloisempaa kissaa. Vaikka elämä jäi liian lyhyeksi se sai onneksi elää täyttä elämää. Tuntuu niin käsittämättömän väärältä. Itkettää eikä asiaa saa mielestä, vaikka kuinka yrittää. Lepää rauhassa Sintti-pieni ♥

RIP Sintti ♥
Sun was shining so nicely I had to hunt my straw hat and wear some refreshing colours. I like that outfit a lot ! Though it has been beautiful these days my mind has been black. Our tiny kitty Sintti got run over by car and didn't make it :---( I don't remember what has felt so bad, I miss her so much.

34 kommenttia:

  1. oi ihanan pirtsakka asu! tykkään, ja sopii sulle! =)

    VastaaPoista
  2. aivan ihana asu!! tulipa mullakin haikea mieli tuon sulosen pienen kissan kohtalosta, joka oli niin väärin...otan osaaa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. elämä on kyllä epäoikeudenmukaista :< kiitos <3

      Poista
  3. En haluu olla törkee, mutta miks ihmeessä kissojen pitää antaa olla vapaana? Näin siinä sitten käy. Voimia kuitenkin suruun. Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pakko kyllä sanoa, et hieman särähtää korvaan kaupunkilaisuus. tuskin tuota kuuluisi ihmisen suusta joka on asunut kaukana lähiöistä ja nähnyt miten eläin nauttii siitä, että voi vapaana saalistaa heinikossa hiiriä, kiipeillä puissa ja makoilla auringossa. en ole yhdenkään sisäkissan nähnyt olevan niin onnellinen. itse olen sitä mieltä, että lemmikkien kuuluisi saada kokea myös sitä luonnollista elinympäristöä eikä niiden oikea paikka ei ole pienissä kerrostaloasunnoissa, vaikka oma kissani onkin osan vuodesta sisällä. kissani saa kevään ja kesän juosta vapaana ja sydäntä lämmittää katsella sen kirmailua. ei voi ajatella, että ei kissaa voi laskea ulos ettei se jää auton alle, se on mielestäni kahlitsemista ja ihmisen itsekkyyttä. voihan sitä uskotella suojelevansa eläintä varmalta kuolemalta, mutta uskon että lyhyt, täysin rinnoin eletty kissanelämä on parempi kuin pitkä neljän seinän sisällä. Sintin kohtalo oli kamala, mutta jos uudestaan voisi toimia, ei kukaan meistä lukitsisi sitä sisäkissaksi.

      Poista
    2. ja nyt siis puhun maaseudusta kissan elinympäristönä, en vilkkaista taajamista. kissoilla on maalla isot elinpiirit, reviirit yltävät pitkälle ja suurimmaksi osaksi aivan muihin suuntiin kuin maanteille. yleensä ne oppivat väistämään/välttämään autoja, vain harvoille käy yhtä kurjasti kuin Sintille.

      Poista
    3. Ihanan pirteä asu!

      Tuo kissojen irti pitäminen on niin kaksipiippuinen juttu! Asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia. Minun ja avon kissat on pelkästään sisäkissoja ja ne tuntuvat olevan ihan onnellisia tyyppejä. Toinen ei edes ulos uskaltaudu ja toinen ulkoilee valjaissa. Ymmärrän myös maalla asuvia kissanomistajia, vanhempieni kissat ovat aina ulkoilleet pihapiirissä vapaana ja pitäneet hiiret kurissa. Yksikään kissa ei ole heillä tosin jäänyt auton alle, vaan ovat kuolleet vanhuuteen. Teillä on sattunut tosi huono tuuri :-( Otan osaa suruunne! Lemmikin poismeno satuttaa aina, just pari kuukautta sitten vanhemmiltani kuoli kissavanhus munuaissairauden takia ja kyllä tuli aika monta kyyneltä tirautettua.

      Poista
    4. Mun perheellä ei ole koskaan ollut kissaa, mutta isovanhemmilla on ja kavereilla myös. Vaikka asutaan Helsingissä, niin kaikki kissanomistajat asuvat lähiöissä, ja antavat kissansa olla ulkona. Useimmat läpi talven. Isoäitini kissa vietti ensimmäiset puolet elämästään puoliksi ulkokissana, mutta samalla reviirillä oli toinen kissa jonka kanssa tapellessa isoäitini kissa melkein kuoli, eikä tätä uskallettu enää päästää ulos. Siinä vastaa huomaakin sen eron, kun kissaa pitää sisällä. Ei nyt kukaan voi väittää etteikö kissan elämä olisi virikkeellisempää ulkona...

      -S.

      Poista
    5. Yhdyn Hannaan! Itse olen myös alunperin maalta kotoisin, meillä on aina ollut kissoja ja koska tie oli suhteellisen lähellä pari kertaa sattui niin ikävästi että kissa jäi auton alle. Auton alle jääneistä kissoista toinen oli vielä suhteellisen nuori ja toinen oli vasta meille tullut aikuinen kissa, joista kumpikaan ei vielä ymmärtänyt tien vaaroja. Mutta usko tai älä, kissa on sen verran fiksu ja nopea eläin, että harvoille käy niin ikävästi, että ne jäävät auton alle, vaan ne kyllä oppivat väistämään tai pysymään pois tieltä.

      Tottakai suru näissä tapauksissa on ollut suuri, mutta kissojen sisälle kahlitseminen ei ole ikinä ollut edes vaihtoehto. Kyllä kissa on onnellisimmillaan ulkona juoksemassa, saalistamassa, kiipeilemässä ja kellimässä auringossa. (Talvisin tietenkin suurimmaksi osaksi sisällä.)
      Niin ihme kuin se olisi, että kaupungissa joku pitäisi kissaa vapaana, olisi ihme myös se, että maalla joku pitäisi kissaa sisällä, maalla _kukaan_ ei pidä kissoja pelkästään sisällä.
      Itselläni on tällä hetkellä kaksi sisäkissaa kaupungissa ja vaikka aina sanotaankin, ettei aina sisäkissana ollut kissa edes kaipaa ulos, niin kyllä minusta edelleen ne maalaiskissat, jotka saavat olla ulkona, näyttävät niiltä kaikista onnellisimmilta.:)

      voimia suureen suruun, elämä tosiaankin on välillä epäoikeudenmukaista! :<

      Poista
    6. Qtja: sanoin aika yksipuolisesti kommenttini kyllä, tottakai sisäkissatkin hyvässä kodissa ovat onnellisia eikä kaikki edes halua ulos :--) meillä kun kuitenkin aina on ollut mahdollisuus pitää kissoja ulkona, niin olen Väinönkin siihen totuttanut kotona käydessä. aluksihan se oli aivan paniikissa, nyt se kirmailee ja murisee kuin leijona juostessaan :--D valjaita se vihaa ja kaupungin ääniä, joten täällä ei ulkoilu onnistu. meilläkin vain muutama kissa on kuollut auton alle, useampaa on auto töytäissyt tai ovat pudonneet, mutta siitä on selvitty säiköhdyksellä. lemmikit on perheenjäseniä ja suru on aina sen mukainen. kiitos ihanasta kommentista :)

      Anonyymi: reviiririidat on kyllä sellaisia, millon kissaa ei enää haluakaan laskea ulos hakattavaksi :( meidän mummon Nikkeä löi muut kollit, kun se alkoi olla vanha eikä se mummon terassilta uskaltanut poistua kauemmaksi. mut kyllä se aina ihanaa on, jos lemmikille voi suoda luonnollista elintilaa :)

      Anonyymi: kiitos paljon kommentista <3 oon saman itsekin huomannut, että onnellinen sisäkissa muuttuu vielä onnellisemmaksi, kun ulos oppii :) vaikka Väinö ei ulkoilusta pienenä mitään tietänytkään se seurasi koko ajan ikkunasta ulkona liikkuvia lintuja ja muita elukoita ja naksutteli kärsimättömästi nenä kiinni lasissa :D vaikka sitä aina itsekin pelkää, eetä mitä jos sille jotain ulkona sattuukin, niin silti en ikinä haluaisi viedä siltä vapautta.

      Poista
  4. Aivan ihana asu :>

    Voi pientä kisua:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos paljon. oli kyllä kurja tapaus >:

      Poista
  5. voi pientä Sinttiä, onneks se sai kuitenkin elää onnellisen elämän! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niimpä. vaikka suruttaa, pitää ajatella niitä hyviä puolia ja ihania muistoja :) se oli onnellinen kisu !

      Poista
  6. Tosi ihana asu!

    Mä näin viime yönä unta missä sä olit, suosittelit mulle jotain sushi-paikkaa Joensuusta :D Heh, pelottavaa miten voi nähdä unta vieraista ihmisistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha mun pitäis eka käydä syömässä sushia Joensuussa niin voin sit suositella sulle, jos jossain törmätään ;D miekin nään välillä ihan kummallisia unia, jostain alitajunnasta niihin ilmestyy vähän tuntemattomampia ihmisiä :D

      Poista
  7. Voi, miekin tiedän mitä on, kun rakas lemmikki lähtee pois aivan yhtäkkiä onnettomuuden seurauksena, ihan kamalaa :( Osanottoni siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se on kyllä kurjaa, ei osaa heti edes käsittää :( kiitos paljon <3

      Poista
  8. Ihanan kesäinen ja suloinen asu. Tykkään noista kengistä tosi paljon! :)

    http://me-myself-mystyle.blogspot.fi

    VastaaPoista
  9. voi ei :( otan osaa ja jaksamisia! ♥

    VastaaPoista
  10. Voi Sintti.. :-( ♥

    Mun kissa jäi myös auton alle viime kesänä ja se oli ihan käsittämättömän raskasta. Meillä kissat on aina ollut aitoja perheenjäseniä ja kaikilla on aina ihan omat persoonansa. Hetki siinä kestää, että toipuu, mut ajan kanssa asiasta pystyy puhumaan ilman kyyneltenvuodatusta.

    Hali!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meillä on aivan samoin, lemmikit on jokainen niin ainutlaatuisia ja rakkaita, että enemmän sattuu niiden kuolema kuin monien sukulaisten. varmasti aivan kamalaa siullekin oli, vielä kun ihan oma kissa jota näkee joka päivä :---( Väinöki on miulle kuin oma lapsi. kiitos ♥

      Poista
  11. ihana asu! reppana kisu :( jaksamisiiiaa!

    VastaaPoista
  12. ja oon sun kanssa ihan 100 rosenttii samaa mieltä siitä, että kissoja saa/kuuluu pitää ulkona tollasessa ympäristössä :) ja ne joiden kissat asuvat sisällä, eivätkä uskalla astua ulos: niih no miksiköhän :D

    VastaaPoista
  13. Ahh, what a cute rainbow outfit :) this photos and outfit make me smile, so lovely! just perfect for sunny days <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. thank you so much :--) I'm so glad to hear !

      Poista

miau ♥