lauantai 8. toukokuuta 2010

Mama, you shouldn't be so proud of me

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Selailin tänään äitini nuoruuden valokuvia väsätessäni sille korttia äitienpäiväksi. Myönnän, etten tule edes ajatelleeksi äitiä listatessa inspiroivia ihmisiä, äiti on kuitenkin aina vaan äiti. Noita kuvia katsellessani kuitenkin tajusin, miten paljon se on loppujen lopuks aina tehnyt asioita, joista itse aina haaveilen.

Äiti ei koskaan pelännyt lähteä vieraisiin paikkoihin, ei oo ikinä ollut riippuvainen kenestäkään ja aina hoitanut asiansa kunnialla loppuun. Se lähti 17-vuotiaana kesäksi tätinsä luo jenkkeihin ja heti lukion jälkeen Ruotsiin opiskelemaan, jossa se sit asuikin elämänsä seuraavat yhdeksän vuotta. Äiti on aina pärjännyt omillaan ja tehnyt töitä unelmiensa eteen. Se on liikkunut paljon nuoresta asti ja pitänyt muutenkin huolen kunnostaan. Oon kateellinen niistä monista reissuista, mitä se on kerennyt tehdä pitkin Eurooppaa. Eikä silläkään oo helppoa ollut. Se on saanut reippaasti paskaakin niskaansa, mutta silti aina selvinnyt niistä vaikeimmistakin vastoinkäymisistä.

Usein, kun näkee äitin nimen välkkyvän kännykän näytöllä alkaa miettiä, että mitkähän samat aiemmin esitetyt miljoona uteliasta kysymystä se taas kysyy uudestaan ja uudestaan. Se ärtymys on todella typerää, kun miettii miten se on tehnyt aina kaikkensa mun ja Annin eteen jättäen itsensä toissijaiseksi. Vaikka se on erittäin utelias/hajamielinen, on topannut meidät lapsena vaatteilla kesäsäälläkin liikuntakyvyttömiksi, on aina terveysintoilemassa kaikkien uusien ruoka-aineiden kanssa useimmiten huonolla menestyksellä ( esim meillä ei ollut jouluna riisipuuroa, koska se halusi väkisin kokeilla hirssiä ja pullat on aina rasvattomuudessaan/sokerittomuudessaan HIEMAN kovia), on liian innostunut meidän poikaystävistä eikä tunnu vieläkään tajuavan, ettei tuliaisia ostaessa kannata lähteä ostamaan meille vaatteita tai koruja, äiti on silti maailman paras äiti.

Äiti on pitänyt meistä huolta, vaikka ei oltais käytöksellämme sitä ansainneetkaan, ehkä siksi välillä se onkin tuntunut itsestäänselvyydeltä, että se on ja pysyy, vaikka mitä tapahtuu. Mut ei sen silti olis tarvinnu kaikkia meidän oikkuja kestää. Äiti sai mut pienenä syömään mitä vaan ruokaa mansikkahillon voimalla, muuten olisin varmaan nirsoudessani mieluummin nääntynyt nälkään kuin avannut suutani lusikan lähestyessä. Se antoi meille mahdollisuuden kokeilla kaikkea luovaa riippumatta siitä, johtaako se talon sotkeutumiseen askartelujätteisiin tai seinien likaantumiseen mun läiskiessäni ruokaa opetellessa syömään. Se jaksoi kammata ja letittää kitinästä huolimatta joka ainoa aamu meidän pitkät takkutukat. Se on aina kannustanut meitä opiskelemaan ja tekemään sitä, mistä unelmoi. Nyt vasta osaan arvostaa sitä, että se syötti meille vaaleen sijaan kaiken täysjyvänä, tökkäs aamulla vitamiinit naaman eteen ja laittoi mut tekemään ala-asteen ekoilla luokilla vatsalihaksia huonon ryhdin vuoksi. Nohnoh, tulipas tästä herkistelyä.

I love you mum <3

Image and video hosting by TinyPic

1 kommentti:

miau ♥